Kööpenhamina

Siistiydyttyämme jätimme laukut säilytykseen asemalle ja lähdimme tutustumaan Köpikseen. Kaupunki valloitti minut heti. En tiedä johtuiko se säteilevästä auringonpaisteesta, viileästä kesätuulesta joka teki hyvää tunkkaisen bussi-ilman jälkeen, vai iloisista ihmisistä, jotka poseerasivat kuvatessani maisemia. Kööpenhamina oli kaunis ja kepeä, kuin Tukholman ja Pariisin risteytys. Vaikka olin väsynyt ja joka askel sattui, jaksoin hymyillä joka kadunkulmassa.

Suunnistimme Dagen H:lle aamiaiselle. Olin bongannut paikan netistä ja se osoittautui maineensa veroiseksi. Aamiainen oli täyttävä, kevyt ja elegantti – niin ja herkullinen! Hyvästi pekonimössöt, tervetuloa avokado (ja pekonimunakas) ja tuorepuristettu appelsiinimehu.

Valtaisan aamiaisen jälkeen löysimme itsemme Pienen merenneidon luota tuhannen japanilaisturistin joukosta. Saimme napattua muutaman kuvan ja siirryimme lepäämään läheiseen puistoon. Puistossa oli agressiivinen ankka, hiipivä harakka, valittavia varpusia sekä lymyilevä lokki, jos ilmaisen itseäni runollisesti. Sorsa oli kyllä ihan sekopäinen. Se puri varpusta, kävi toisen sorsan kimppuun ja hyökkäsi Jannen kenkään kiinni.

Vaikka kaupunki oli ihana, väsymys otti meistä vallan ja teimme matkamme viimeisen junareissun. Asemalta lentokentälle. Kentällä meillä olikin sitten reilu kahdeksan tuntia aikaa, jonka käytimme nukkuen, venyen, nukkuen lisää, istuskellen ja muuten vain pitkästyneenä. Se oli kuitenkin paras vaihtoehto, sillä saatoimme rentoutua pelkäämättä, että myöhästymme lennolta. Pitkä päivä.