Jälkimainingeissa

Kotiinpalu oli yhtäaikaa riemukas ja masentava. Kun avasi kotioven ja kiipesi postivuoren yli eteiseen, tuntui ihanalta. Kotona tuoksui tutulta, puhtaalta ja rauhalliselta. Sängyssä odotti puhtaat lakanat, suihku toimi moitteettomasti eikä haitannut, että rinkka lojui lattialla koko yön. Olo oli rentoutunut.

Sitten aamulla se iski. Toimettomuus. Päämärättömyys. Ei ollut muuta tekemistä kuin pestä pyykkiä. Mitä laittaa ruoaksi?

En tiennyt yhtään mitä tehdä. En kaivannut tv:tä tai halunnut katsoa mitään Netflixistä. Kirjoja olisi ollut, mutta ei tehnyt mieli lukea. Ei tehnyt mieli tehdä mitään. Eikä ollut pakko tehdä mitään. Kuten Viivi minulle huomautti, tämä oli ehkä ensimmäinen päivä suunnilleen kahteen vuoteen, ettei minulla ollut mitään velvollisuuksia hoidettavana. Saatoin oikeasti olla tekemättä mitään. En pitänyt tunteesta.

Onneksi työt jatkuivat ja nyt minulla on taas aikataulu, jota seurata. Työn mukana muutkin velvollisuudet putosivat niskaan – eikä se haittaa minua yhtään! Minut on tehty aktiiviseen elämään.

Ehkäpä juuri siksi pidin reilaamisesta niin paljon. Olin kuvitellut etukäteen, ettei reilaamista voi kutsua rentouttavaksi lomaksi, mutta se oli minulle juuri sitä. Saatoin unohtaa kaiken arkeeen liittyvän ja keskittyä vain siihen miten pääsen junalla paikasta toiseen. Junat olivat kuitenkin yksinkertaisia ja majoitus löytyi joka paikasta,eikä matka itsessään aiheuttanut minkäänlaista stressiä. Tietysti muiden ihmisten kanssa tiiviisti yhdessäolo ja päivien sisältöön liittyvät kompromissit ja kaikkeen liittyvä säätäminen aiheuttaa ärtymystä ja hampaiden kiristelyä, ja siitä olen todella pahoillani.

Itse olen kuitenkin ehdottomasti lähdössä toisellekin reilille, jos siihen vain tilaisuus tarjoutuu. Junilla matkustaminen oli niin paljon kätevämpää kuin ikinä uskoinkaan. Tässä minun viiden kohdan lsita junamatkustuksen eduista:

  1. Asemat ovat kaupunkien keskustoissa, toisin kuin lentokentät jotka ovat kaukana ja matka kentälle maksaa
  2. Voi pakata mitä ikinä haluaakaan, nesteitä, kynsisaksia ja painorajaa ei ole
  3. Vaikka junaan tarvittaisiin varaus/paikkalippu, sen voi kätevästi tehdä asemalla,netissä tai lippuluukulla samana päivänä
  4. Maisemat ovat upeita
  5. Junat ovat siistejä ja rauhallisempia kuin Suomessa

Yleisenä ohjeena voisin sanoa, että toukokuu on mahtava reiliaika. Sesonki on vasta käynnistymässä,turisteja ei ole vielä liikaa, mutta lämmintä on melkein kaikkialla. Junat eivät ole liian täysiä ja varauksia ei tarvita.

Italia on oma juttunsa. Junia on paljon, ne ovat usein myöhässä ja melkein aina maksullisia. Reili app ei jostain syystänäytä Italian maksuttomia junia, eli ne täytyy joko etsiä netistä tai käydä asemalla katsomalla lähtevien taulua. Maksuttomat junat ovat tosin äärettömän hitaita. Matkamme Pisasta Roomaan kesti neljä tuntia, kun 10 € juna olisi kulkenut matkan alle kahdessa. Maksulliset junat ovat useimmiten 3-10 € eli eivät kohtuuttoman hintaisia.

Reili app oli kyllä korvaamaton apuväline kaikkialla. Offline-tilassa toimiva sovellus näytti lähes kaikki junat sekä kohteiden välillä että tietyltä asemalta lähtevät junat. Aikataulut pitivät paikkansa ja samasta näki myös pysähdyksien määrän, matkan keston sekä sen, tarvitaanko junaan varaus vai ei. Ilman tätä matka olisi ollut paljon vaikeampi suunnitella.

Parasta palvelua saimme Espanjassa. Huonointa Itävallassa. Kortti ei käy maksuvälineenä Wienissä, muualla meillä ei olult ongelmia.

Hostellit olivat poikkeuksetta hyviä, eikä suurempiakaan dormeja kannata pelätä. Pyyhe on korvaamaton esine matkalla. Makuupussi oli aivan turha.

50€ päiväbudjetti toimii hienosti. Alkumatkasta se alittui monena päivänä. Ruoassa ei kannata säästää. Mieluummin ottaa halvemman hostellin (se on luultavasti silti aivan ok) ja nauttii ruoasta. Kannattaa tilata paikallista ja kokeilla yllättäviäkin vaihtoehtoja.

Älä pakkaa puuropusseja ja pähkinöitä. Niitä ei tule kuitenkaan syötyä ja tuot samat ruoat takaisin Suomeen. Kuka malttaa syödä puuroa jos croissantit ovat halpoja? Ja sipsit päihittävät pähkinät mennen tullen. Älä kuvittelekaan, että reilillä voisi laihtua.

Kohteissa kannattaa suunnitella mitä haluaa tehdä. Meidän strategia oli kulkea ympäriinsä ja päättää paikanpäällä mitä tehdään. Päädyimme kuljeskelemaan ympäriinsä – ja tekemään ei mitään -ja siinäkin me epäonnistuimme. Periaatteessa päivämme koostui aterioista ja luppoajasta niiden välillä. Jos ette halua tehdä mitään erityistä, ottakaa sitten asiaksenne olla tekemättä mitään erityistä! Istukaa puistoon eväiden kanssa tai ilman. Istukaa portailla. Istukaa katukivetyksillä. Katselkaa ihmisiä. Älkää kävelkö päämäärättömästi ympäriinsä. Siinä ei loppujen lopuksi näe, kuule eikä opi  mitään.

Mutta ottakaa selvää mitä missäkin kaupungissa tehdään. Meille kävi Wienissä vähän niin, ettei kukaan tiennyt missä siellä tapahtuu jotain, emmekä löytäneet mistään mitään jännää, eikä yöaikaan elossa ollut ketään.

Reilaaminen on upea tapa tutustua Eurooppaan ja ehkä joillekin myös ihmisiin. Hostellien yleisiä tiloja kannattaa hyödyntää, jos haluaa sosialisoida ihmisten kanssa.

Tähän kaiketi päättyy blogimme tästä matkasta. Seuraavaa odotellessa… 🙂

– Julia

Yleistä yhteenvetoa Inter-Railista

Tässä tarpeeksi nukkuneena, peseytyneenä ja ravittuna voi alkaa hahmottaa reissuamme kokonaisuutena. 
Kerron tässä nyt erityisesti siitä mitä mielestäni kannattaa tehdä tai ei.

    

Ensinnäkin, hostellit oli kaikenkaikkiaan todella positiivinen yllätys. Jopa minun kermainen takapuoleni viihtyi niissä oikein hyvin. Oikeastaan isoissa huoneissa ainoastaan haaste on muiden ihmisten mahdollinen huomioonottavuuden puute. 
Silti tuntuu, että mieluummin tästä lähtien menen vaikka hostellin hienoimpaan kuin hotellin huonoimpaan huoneeseen. Hostelleissa on niin paljon ihmisläheisempi asiakaspalvelu ja muutoinkin yleensä yllättävän siistiä. Ei bullshittia, vaan palvelua. Toki hostellin valinnassakin voi erehtyä, mutta pienellä tutkiskelulla löytää yleensä hyvän paikan. Mikäli matkan tarkoitus on todella tutustua kohteeseen eikä niinkään tuijotella hotellihuoneen nurkkia, on hostellit varteenotettava vaihtoehto. 

    

Investoi viimeisetkin roposet hyvään rinkkaan ja lenkkareihin sekä sukkiin. Erityisesti jos reilaat lämpimänä aikana, hengittävät kengät ja urheilusukat on pakko olla. Pakkaa luonnollisesti niin vähän kuin voit, mutta vaikka mitä tekisit repustasi tulee painava, joten tee itsellesi palvelus ja hanki hyvä rinkka. Itsellenihän kävi niin että ostin uudet todella hyvät lenkkarit ja kalliita urheilusukkia plus kolmet Gina Tricotin hengittävät urheilusukat. Jos lähtisin uudestaan, en muita kuin niitä Ginan sukkia pakkaisikaan. Hyvät kengät ja nämä viimeksi mainitut sukat _paransi_ hienoista urheilusukista aiheutuneet rakot kävelystä huolimatta. 
   
Vaatteissa kannattaa painottaa mukavuuteen, erilaisiin säätiloihin ja siihen, että kaikkea voi yhdistää. Mikäli vielä valitsee hostelleja, joissa on pesukoneita, riittää pitkälle matkallekin vain muutama asu.

    

Ohut pyyhe, makuupussi(ei lakanoita!) ja matkapakkaukset kosmetiikalle auttaa myös kevyesti pakkaamisessa. Inter-Raililla ei tekemisen puute vaivaa, joten ylimääräisiä viihdykkeitä ei kannata kauheasti mukaan raahata. Kattava lääke/laastari yms valikoima sen sijaan tulee tarpeeseen. Ainii ja kaupunkilaukku/reppu/kangaskassi!!!

    

Kohteiden valinnasta sen verran, että reppureissaajien suosikit on suosikkeja syystä. Vähän pienemmät pääkaupungit tai muut kaupungit ovat ehkä muutaman päivän superpyrähdyksille miellyttävämpiä, kuin valtavat luksuskohteet/metropolit. 

    

Itselläni oli täysin harhainen ja typerä mielikuva siitä, että öisin matkustaminen on hyvä tapa säästää rahaa ja aikaa. Yöjuna tai bussi ei kuitenkaan koskaan vastaa oikeita yöunia edes siinä hirveimmässä läävähostellissa, ja matkalainen jos joku tarvitsee lepoa. 

 

Yöjunan jälkeen olo voi olla tämä…

 
    

Siinähän sitä jo alkaisi ollakin. 

    

Ainiin! Ennen matkaa kannattaa selvittää hostellin sijainti juna-asemiin nähden, kaupunkikohtainen julkinen liikenne ja RUOKAPAIKKOJA!!! Kyselkää kavereilta, netistä tai ihan mistä vaan, mutta tympeintä on harhailla nälkäisenä ja tietämättömänä ympäriinsä kivuliaan tietoisena siitä, että saman ajan voisi viettää tehden jotain paljon mukavampaakin. 

    

Turha tavoitteellisuus, liian tarkat haavekuvat ja toiveet voivat johtaa koviin paineisiin ja pettymyksiin. Jätä ne kotiin ja pakkaa mukaan avoin mieli ja rento asenne.

   

Kokonaisuudessaan kannatan, jos vaan pää kestää! 😀 Mieletön tapa nähdä maailmaa!

  
– Mirka

Kotona!

    

Vaikka matka on ollut upea ja yksi parhaimmista asioista mitä elämässäni on tapahtunut, niin on se kyllä silti hienoa palata kotiin. Käyttää omaa vessaa, käydä omassa suihkussa, jota kukaan brasilialainen rastafari ei ole varannut puoleksi tunniksi, ja nukkua omassa sängyssä ja herätä siitä ilman huolta, että pitäisi pakata rinkka ja tehdä check-out klo 10.00
Mahtava reissu! Kiitos kaikki!

– Janne

väsynyt ja onnellinen

Loppumatka Kööpenhaminasta Suomeen meni aika unisissa ja töhnäisissä fiiliksissä. 

   
    
Kohta päästään kaikki kotiin omiin suihkuihin ja omiin sänkyihin elpymään hienosta, mutta tosi uuvuttavasta koetuksesta. 

Kiitos uskomattomasta matkasta ja hyvää yötä!

-Mirka

Kaunis Kööpenhamina :)

Siistiydyttyämme jätimme laukut säilytykseen asemalle ja lähdimme tutustumaan Köpikseen. Kaupunki valloitti minut heti. En tiedä johtuiko se säteilevästä auringonpaisteesta, viileästä kesätuulesta joka teki hyvää tunkkaisen bussi-ilman jälkeen, vai iloisista ihmisistä, jotka poseerasivat kuvatessani maisemia. Kööpenhamina oli kaunis ja kepeä, kuin Tukholman ja Pariisin risteytys. Vaikka olin väsynyt ja joka askel sattui, jaksoin hymyillä joka kadunkulmassa.

   
     Suunnistimme Dagen H:lle aamiaiselle. Olin bongannut paikan netistä ja se osoittautui maineensa veroiseksi. Aamiainen oli täyttävä, kevyt ja elegantti – niin ja herkullinen! Hyvästi pekonimössöt, tervetuloa avokado (ja pekonimunakas) ja tuorepuristettu appelsiinimehu.

  
Valtaisan aamiaisen jälkeen löysimme itsemme Pienen merenneidon luota tuhannen japanilaisturistin joukosta. Saimme napattua muutaman kuvan ja siirryimme lepäämään läheiseen puistoon. Puistossa oli agressiivinen ankka, hiipivä harakka, valittavia varpusia sekä lymyilevä lokki, jos ilmaisen itseäni runollisesti. Sorsa oli kyllä ihan sekopäinen. Se puri varpusta, kävi toisen sorsan kimppuun ja hyökkäsi Jannen kenkään kiinni.

   
       Vaikka kaupunki oli ihana, väsymys otti meistä vallan ja teimme matkamme viimeisen junareissun. Asemalta lentokentälle. Kentällä meillä olikin sitten reilu kahdeksan tuntia aikaa, jonka käytimme nukkuen, venyen, nukkuen lisää, istuskellen ja muuten vain pitkästyneenä. Se oli kuitenkin paras vaihtoehto, sillä saatoimme rentoutua pelkäämättä, että myöhästymme lennolta. Pitkä päivä.

– Julia

Yöbussissa

Nyt jälkikäteen meillä kellään ei ole selkeää musitikuvaa siitä, miksi päätimme jo varhain alkukeväästä varata bussin Berliinistä Kööpenhaminaan junan sijasta. Yritimme päästä kotiin laivalla, ja kun ne eivät onnistuneet, päädyimme jostain syystä bussiin. Joka tapauksessa, myöhään torstai-iltana joduuimme matkustamaan koko Berliinin halki, selvittämään tiemme muuttuneiden metroratojen keskellä ja pimeässä kaupungissa etsimään bussiaseman johon ei ollut opasteita.

Eurolinesin bussi saapui kuitenkin ajallaan ja meidän lippumme kelpasivat. Mirka pelkäsi bussin olevan täynnä kalastajahattuisia eläkeläisiä, mutta se pelko osoittautui turhaksi. Bussi oli täynnä tanskalaisia luokkaretkeläisiä, arviolta 14-vuotiaita. Meteli oli sen mukainen.

Lisäksi kyydissä oli pari huonosti käyttäytyvää punkkarilepakkoa, eksyneeltä näyttävä aasialaispariskunta ja  lippuongelmista kärsivä mies joka riiteli kuskin kanssa joka välissä. Matka oli aika mielenkiintoinen.

Juuri kun olin nukahtanut sikeään uneen ikkunosita alkoi paistaa valoja ja tunsin meidän pysähtyneen. Näin koppeja ja rekkajonoja ja kuvittelin meidän olevan rajalla.  Ehei. ”40 minutes” kuuluttaa kuski ja kaikki muut pomppaavat pystyyn kengät jalassa, valmiina ulostautumaan. Selvisi,että bussimme siirtyy laivaan ja meidän on poistuttava ajoneuvosta.

Hyvin hyvin unisena ja hämmentyneenä kiipeämme sadat portaat ylös ja päädymme matkustaja-alukselta vaikuttavan laivan kahvioon. M/F Richard luki seinällä. Siinä kaikki mitä tiedämme siitä laivasta. 40 minuutin kuluttua meidät paimennettiin takaisin bussiin ja matka jatkui. Nukahdin melko hyvin tuon häiriötekijän jälkeen.

Aamuviideltä aurinko nousi ja raotin silmiäni. Näin vihreitä niittyjä, vettä ja kaikkea kaunista, mutta päätin silti nukkua. Kuudelta bussi pysähtyi taas varoittamatta. ”Final stop.” Siinä se. Olimme etuajassa kauniissa, mutta kylmässä Kööpenhaminassa. Päädyimme rautatieasemalle pesemään hampaita ja vaihtamaan vaateita ja juomaan kahvia.

Mistä tietää, että olemme pohjoismaissa?

– Aseman WC maksun voi hoitaa kortilla.

– Julia

Kööpenhamina, upea mutta uuvuttava

   Saavuimme aamulla 6.30 aurinkoiseen mutta koleaan Kööpenhaminaan. Kävimme juomassa juna-asemalla kahvit ja otimme suunnaksi Dag H ravintolan jossa söimme aamiaisen/brunssin. Todella hyvää oli!

  Aamiaisen jälkeen kävimme katsomassa merenneitopatsaan.

  

Puiston keskeltä löytyi myös aivan upea kirkko. Ihan kuin jostain satukirjasta kopioitu maisema.

 Pysähdyimme puistoon myös istuskelemaan ja juttelemaan sorsien kanssa, joista yksi närkästyi ja hyökkäsi kenkäni kimppuun! 😀

Sorsasta ei ollut kengälle vastusta, ja niinpä se lähti nopeasti livohkaan.

– Janne

huh mikä väsy

Eilisyön kauhumatkan jälkeen tarinointi ei oikein jaksa innostaa eli taas olisi kuvapäivityksen vuoro. 

Siellä olis tarjolla nyt Berliinin muuria, Checkpoint Charlieta, Holokaustin muistomerkkiä etc..
   
         
Sen verran kerron, että eilen tosiaan lähdettiin Berliinistä yöbussilla kohti Kööpenhaminaa ja meillä oli huikea mäihä saada matkakumppaneiksi  äitien ja isien ihania pikku silmäteriä. Noin kahdeksannenluokan luokkaretki tms. En edes kehtaa kertoa mitä mielessä pyöri kun kuuntelin niiden alatyylisiä juttuja ja heräilin omituisiin kihinöihin ja kikatuksiin noin kerran viidessä minuutissa. Raivoraivoraivoraivo. 

   

Lisäksi n. klo 03.00 havaitsin että oltiin ilmeisesti rajalla kun pysähdyttiin vähän tullin näköiseen paikkaan. Tarkkailin ihmeissäni kun rakkaat matkakumppanimme sitoivat kenkiä jalkaan ja valmistautuivat selvästi poistumaan bussista, jossa ei siis pitänyt mitään välipysäkkejä olla. Sitten rävähtää valot päälle ja arvelen, että nyt täytyy olla joku lakisääteinen happihyppely tms passintarkastus vuorossa. Ajamme pitkään rekkajonoon ja tajuan meidän olevan laivassa. ”nönnönönmöjsislal 40 minutes” kuuluttaa kuski ja kaikki ulos autosta ja ylös autokannelta. Mentiin siis autolautalla niin että heilahti, eikä meidän lipuissa tai missään oltu sanottu mitään. Mua ei oikeastaan haitannut päästä ulos siitä etuotsalohkojen, feromonien ja kakkajuttujen kauhukabinetista, jossa en muutenkaan voinut nukkua.

Otin vähän omaa tilaa kannella.  
Lopulta saavuttiin Kööpenhaminaan kuudelta ja eikun nähtävyyksiä katsomaan. 

 
  

  


Tämä kaupunki on uskomattoman kaunis 🙂

-Mirka 

Berliini

   Viimeinen junamatka selätetty.

  Hostellissa odotti kaveri vuosien takaa PaxBaxin Beetle huoneessa.

  Illalla kävimme Julian kaverin suosittelemassa Vietnamilaisessa ravintolassa syömässä. En tiedä johtuiko ravintolasta, kaupungista vai maasta, mutta ruoka oli ihan törkeen hyvää!

  Seuraavana päivänä lähdimme kävellen katsomaan nähtävyyksiä.

  Löytyihän se oikeakin muuri 😀

  

  Holocaust monumentti oli jotain ihan muuta mitä osasin odottaa. 

  

  Vaikka rankka tarina monumentilla, niin silti yllättävän paljon hupia se antoi sokkeloisilla kivikäytävillään.

  Berliinin torni.

  Kello 23.00 lähti sitten yöbussi Tanskan Kööpenhaminaan, viimeiseen kohteeseemme.

– Janne 

 

 

I am not a berliner

En osaa sanoa paljoakaan Berliinistä. Kaupungista on vaikea saada otetta. Oletin sen olevan paljon isompi, värikkäämpi, modernimpi. Niin monet tutuistani rakastavat Berliiniä, mutta minä en tiedä miksi. Aseman lähistöllä ja hostellimme alueella kaikki on harmaata, matalaa, tylsää ja  tavallista. En tunne olevani suurkaupungissa. Keskusta on vähän parempi, mutta ääh. Mukavinta meillä on Alexander Platzin alueella. Sieltä löytyy aljon pieniä persoonallisia kauppoja, kuten eräs korukauppa jonka minä ja Mirka tyhjensimme, sekä kivoja ravintoloita.

Viivin suositusten perusteella kävimme syömässä Monsieur Wuongissa, joka on toiseksi parasta aasialaista ruokaa jota olen ikinä syönyt (Gaijin, you are still my number one). Nam nam nam. Berliinissä taisi matkabudjetti vähän ylittyä, mutta ruoka ja ostokset olivat sen arvoisia.

   
                 Sen sijaan hostelliamme en voi suositella kenellekään. Kuten jo kuvapsotauksessani sanoin, huoneen sisustus oli luotaantyötävä. Muutenkin hostelli oli kummallisesti piilotettu rapistuneen kerrostalon neljänteen kerrokseen, vastaanottotätiä kiinnosti enemmän reception-kyltin koristelu kuin asiakaspalvelu ja lisäksi meille vielä huudettiin kun jätimme laukut säilytykseen ”liian pitkäksi aikaa” vaikka olimme varmistaneet aamuvuorolaiselta, että saamme pitää niitä siellä koko päivän. Huh huh.

Berliinin muuri oli kuitenkin vaikuttava, ja holokaustin muistomerkki viihdyttävä, niin typerältä kuin se kuulostaakaan.

    
  – Julia